I need to get wasted, kiss a girl I never tasted, before I can say yes I do! I need to jump of an airplane, Climb the highest mountain, to make my dream come true..

Ihanaa taas pitkästä aikaa päästä kirjottelee postausta! Alotin kesälomani ihan mahtavalla reissulla jenkkeihin moikkaamaan kaveriani Sophieta, kehen tutustuin lukion ekalla kun hän oli Suomessa vaihdossa! Lähtöö edeltävänä iltana olikin hyvät bileet Ilveksessä! Valmistujaiset oli penkkareiden lisäks ainoo päivä kyllä kun hieman ketutti että lähdin vaihtoon enkä saanutkaan tuota komeaa valkolakkia vielä :p

Tän koko reissun suunnittelu tapahtu vähän hetken mielijohteesta kun yks ilta kyselin Sophielta kuulumisia Facebookissa! Juteltiin siinä niitä näitä ja Sophie sano et olis kiva et tulisin joskus käymään. Sitten me vaan jotenkin alettiin pohtiin et koskahan onnistuis ja sitten sattu tää ajankohta olemaan sopiva molemmille ja aloin heti katteleen lentoja. Löysikin suht koht halvat ja sitten hupsista keikkaa olinkin jo maksanu ne… ja tää kaikki tapahtu vähän reilu tunnissa :D

Lennot olikin loppujen lopuks niinkin mahtavat, että mulla oli Islannissa Reykjavikissa 19h vaihtoaika, eli just tarpeeks pitkä tekemään visiitti lentokentän ulkopuolelle ja varasinkin majotuksen hostellista Reykjavikin keskustasta! Laskeuduin Islantiin 4 aikaan iltapäivällä ja hyppäsin heti bussiin kentältä Reykjavikiin jonne matka kesti vähä vajaa tunnin. Kun olin päässy hostellille ja huoneeseeni, jossa oli mun lisäks siis 9 muutakin asukkia, lähdin käppäileen ympäri Reykjavikia. Tosi kaunis mesta!

Reykjavikin "hämeenkatu" :D

Kun pääsin takas hostellille menin keittiöön tekemään vähä jotain murkinaa niin siellä olikin jo porukkaa! Istuin pöytään jossa oli aussi, uusi-seelantilainen, jenkki, irkku ja pari brittiä ja ne oli heti mulle et pliiiis oo kanadalainen!! Niiden mielestä olis ollu hauskaa jos kaikki enkunkieliset maat olis ollu edustettuna :D

Hengailin siinä sitten niiden kanssa ja pelattiin ihan hiton hauskaa juomapeliä 

ja menin sitten vähän puolen yön jälkeen nukkumaan, kun aamulla oli herätys kuudelta jolloin sitten suunta kohti lentokenttää ja Bostonia!

Olin ihan mahtavaa nähdä Sophie kahden vuoden jälkeen! Suunnattiin heti kentältä pienen Boston-ajelun jälkeen Sophien poikaystävän Jessen ja sen kaverin Samin kanssa kohti Jessen suvun omistamaa beach housee vajaa tunnin ajomatkan päähän ja ei jumalauta kuinka sanoin kuvaamattoman upee mesta se oli!

Ilman oli tosi hyvä, 30 astetta lämmintä ja aurinko paisto täydeltä terältä joten olikin täydellinen päivä pulahtaa valtamereen uimaan ja ottaa vähän aurinkoo! Illalla upeen auringonlaskun tehtiin nuotio rannalle ja en voi edes sanoin kuvailla kuinka täydellinen hetki se oli.. Oli pilkko pimee, nuotio rätisee, aallot lyö rantaan, upee tähtitaivas ja sivulla horisontissa näky Bostonin valot.. Pojat soitti kitaraa, juotiin kaljaa ja puhuttiin syvällisiä.. Mun uus happy place!

Seuraavana iltana kun oltiin majotuttu Jessen luokse takas Bostoniin käytiin vielä kattomassa Samin kaverin bändin konserttia pubissa joka oli tosi hyvä! Oli aika hauska, kun jenkeissä alkoholi-ikäraja on siis 21 mut sinne pubiin oli 18 ikäraja niin mulle ja Sophielle piirrettiin isot raksit molempiin kämmenselkiin permanenttitussilla että meillehän ei sitten anniskella :D

Seuraavana päivänä olikin sitten shoppailupäivä Bostonissa! Rahaa palo kyllä ihan kiitettävä määrä… Ostin kahdeksannen parini converseja lol :'D 

Torstaina käytiin sellasella somassa pikkukylässä, jossa oli sellasia ihania pikku putiikkeja ja ostin sieltä ihanasta antiikkikaupasta ihanan antiikkisen kaulakorun :) Siellä oli myös kauppa jossa myytiin muun muassa Marimekko ja Iittala tavaraa! 

Perjantaina lähettiin Sophien kanssa bussilla kohti Connecticuttia, missä Sophien porukat asuu! Sophie ja Jesse on siis molemmat kasvissyöjiä ja söin koko viikon siis kasvisruokaa niiden kanssa, mutta kun mentiin Sophielle, sen isä kokkas oikeen kunnon grillisafkat ja nautiskelin siinä oli viimesen päälle lihasta kun en ollu sitä niin ”pitkään aikaan” syöny :D Ja juotiin ihan tosi hyvää viiniä! :)

Lauantaina herättiin tosi aikasin ja lähettiin 7:15 junalla kohti New York Cityä! Nykissä eka stoppi oli Central Park jossa käppäiltiin ja nautittiin ihanasta päivästä ja viihdytettiin ohikulkijoita tanssimalla :p

Sieltä seikkailtiin sit Timesquarelle ja mentiin kattomaan Broadway musikaali Phantom of the Opera, jonne Sophien äiti oli meille hommannu liput! Sen jälkeen pyöriskeltiin Timesquarella :)

Illemmalla mentiin syömään hienoon ravintolaan nimeltä Tony’s, jonne Sophien isä oli varannu meille pöydän! Sophien isä on siis arkkitehti ja se oli siis suunnitellu sen ravintolan sisusteita ja tunsi ne kaikki omistajat ja sen paikan manageri tulikin meille henkilökohtasesti sanomaan käsipäivää ja kiittämään että päästiin tulemaan, ja viereisistä pöydistä vähä katteltiin et ollaanko me jotain tärkeitäkin henkilöitä! *hieman polleena* ;D  

Ruoka oli ihan suussa sulavaa ja oltiinkin ihan täynnä! Dinnerin jälkeen otettin viä metro Downtown Manhattanille ja pyöriskeltiin siellä ympäriinsä käytiin kattoo WTC memorial ja muuten vaan nautiskeltiin lämpimästä kesäillasta ja toki tanssitiin vielä vähän lisää ;) Sit kun suunta käänty takas kohti Connecticuttia, Sophie olikin kattonut junat väärin ja päädyttiin istuskeleen Grand Central Stationilla yli tunti kun juna lähti vasta 23:45! Siittä vajaa pari tuntia junassa ja oltiin ihan poikki ja mentiin saman tien nukkumaan kun päästiin kotiin!

Sunnuntai oli sit perus hengailua ja Sophien iskä ajo meidät takas Bostoniin ja perushengailtiin vika ilta yömyöhään asti ja napsittiin vielä shotteja syventämään keskusteluja entisestään :D Huomatkaa toki, että pullokin oli tosiaan American Size -tommonen kevyt parilitranen ;) ei menny koko pullo :'D ja seuraavana päivänä lähdinkin sitten kotiin…

Lennot meni taasen OK ja jouduin tosiaan nukkumaan Reykjavikin lentokentällä kun vaihtoaikaa oli taas 7,5h puolesta yöstä aamuun.. Kotona olin tiistaina alkuillasta ja valmistautunut meneen töihin heti keskiviikkoaamuks, mutta pomo antokin mulle vielä pari päivää lomaa :D Enhän mä jaksanu pysyä mansikoista erossa vaan pyöräilin heti keskiviikkona ja torstainakin Lielahteen pitään Essille seuraa ;)

Se on kesä ny!

I don’t wanna let a minute get away, cause we got no time to lose. None of us are promised to see tomorrow, and what we do is ours to choose!

Nyt alkaa olla kulunut vuosi siitä kun palasin kotiin Idahosta! 

Mä en koskaan uskonut, että mulla tulis oleen vaikeuksia sopeutua takasin kotiin, mutta loppujen lopuks se olikin melkein yhtä vaikeaa, kuin kohdemaahan sopeutuminen. Alku kesä suju hyvin, sain heti töitä ja niitä mä sit puhkin ja huhkin koko viime kesän. Monet mun muut vaihdosta palanneet kaverit ei menny töihin, mutta mulle se oli koko ajan itsestään selvyys, että mä meen jos vaan töitä löytyy ja löytyhän niitä! Suosittelen kyllä vaihtovuoden keväällä näkemään sen vaivan hakea töitä, vaikka mäkin lähetin niitä hakemuksia kymmeniä ja kymmeniä! Mua se ainakin autto kun pysty heti orientoitumaan Suomeen ja kesäarkeen.

Kesällä sitten tapahtui vähän kaikkee ja mun henkilökohtanen elämä ajautui pieneen kriisiin, josta mulla kesti melkein puoli vuotta selvitä.. Osittain vaihtovuoden aikana alkanut pieni alakuloisuus sitten paheni ja silloisen poikaystävän intti ei ainakaan auttanut asiaa. Olikin sitten paljon odotettua vaikeempaa olla erossa vaihtovuoden lisäks vieläkin niin paljon, vaikka silloin ajatteli ettei se tuu oleen paha, kun vuodestakin selvittiin vielä yhdessä. 

Sitten alko koulu ja se oli sitten viimenen niitti.. vaikka sitä oltiinkin toitotettu, että kaverit täällä Suomessa elää yhtälailla omia elämiään eteenpäin ja täälläkin ehtii tapahtua kaikkee meidän poissaollessa, niin jotenkin se ei sitten ollut kolahtanut mulle tarpeeks hyvin päähän, sillä oli iso shokki mulle, ettei ne mun kaikki koulukaverit sitten enää ollutkaan mun kavereita ja osa ei edes moikannut enää.. Oli tosi rankkaa joutua yrittään kolmatta vuotta putkeen olla tutustumassa uusiin ihmisiin, kun muuten elämässä oli sellanen vaihe, että olis nimenomaan tarvinnut ystävien tukea. Muutenkin siinä vaiheessa on vaikeampi tutustua uusiin koulukavereihin, kun kaikille on muodostunut jo omat porukat ekan vuoden aikana ja olikin taas se ainoo, joka etsii kavereita.

Nämä kaikki asiat ja pientä karikkoa parisuhteessa ajokin mut sitten syvemmälle alakuloisuuteen. En mä missään välissä oikeasti masentunut kokenut olevani, vaikka olinkin koko ajan tosi väsynyt, eikä mikään oikeen huvittanut.. Syksyn taisinkin viettää aikalailla kotona sohvalla tekemättä juuri mitään kun en vaan jaksanut tai ei huvittanut! Se ei todellakaan oo yhtään mua, oon yleensä aina porukan ilopilleri valmiina kaikkeen! Mun "sitten kun pääsen kotiin niin kaikki on hyvin"-vaihde jäi päälle ja muuttui "sitten kun Marius pääsee intistä niin kaikki on hyvin"..

Noh, sitten mun elämässä tapahtu iso muutos. Marius innostuikin kokelaana ollessaan armeijasta niin paljon, että haki sopimussotilaan paikkaa ja sattui vielä saamaan sen. Sehän tarkoitti vielä samanlaista etäsuhdetta ainakin puoli vuotta siihen päälle. Oltiin Mariuksen kanssa kesällä ehditty muuttaan yhteenkin jo ja syksyn aikana remontoitiin uudesta kämpästä kylppäri ja keittiö, mutta ajatus siitä, että joutuisin käytännössä kuitenkin asumaan siinä kämpässä yksin ei ollut mikään maailman innostavin, kun kotona voisi vielä asua ihan ilmaseks.. Ja eihän kukaan hullu jaksa 240km työmatkoja päivittäin, mitä Mariukselle olis kertynyt, jos se olis Tampereelta Keuruulle kulkenut.. Ei me tosiaan kauaa Mariuksen töiden alkamisen jälkeen ehditty enää olla yhdessä kun sitten päätettiin ettei tästä enää tule mitään, kun tulevaisuuden suunnitelmatkin oli ajamassa meitä vaan erilleen.. Hyviin väleihin me silti jäätiin ja Marius kuitenkin tanssi jopa mun vanhojen tanssit ja urheesti raahautu vartavasten Tampereelle joka viikonloppu reeneihin!:) 

Ero oli mulle sitten se wake up call ja tajusin, että nyt mun on otettava itteeni niskasta kiinni ja päästävä takasin omille jaloilleni! Otin oikein urakalla kaikkiin kavereihini yhteyttä ja vietin useesti aikaa niiden kanssa ja kävin juhlimassa. Siitä alko pikkuhiljaa kaikki palaset loksahteleen takasin paikoilleen ja elämä alkoikin taas luistamaan eikä mennytkään kauaa kun olin taas oma iloinen itseni!

Nyt elämä tosiaan vaan hymyilee, oon tehny kaikkee kivaa ja nauttinut elämästä! 

Vajaa kahden viikon päästä lähden Jenkkeihin moikkaamaan mun vaihtariystävää Sophieta, johon tutustuin lukion ykkösellä hänen ollessa Suomessa vaihdossa!! Sieltä kotiuduttuani alotan taas kesätyöt mansikkatorilla, niin kuin viime kesänäkin ja loppukesästä lähden Saksaan moikkaamaan Luisaa! Huippukesä tulossa ja nyt on jo nautittu tästä alkukesästä ja auringosta ja käyty jopa uimassakin!!

Postauksen pointti

Älkää ottako kotiin sopeutumista itsestään selvyytenä! Se vaatii myös työtä ja energiaa, joka mulla oli kyllä ihan loppu vaihtovuoden jälkeen!

Tehkää kaikkenne jottette rakastuis ja alkais seurusteleen ennen kuin lähdette vaihtoon, koska vaikka se sillä hetkellä tuntuis, että kyllä te siitä selviäisitte, niin elämässä tapahtuu kaikkee odottamatonta ja ero voi tulla myöhemminkin ihan muista syistä ja jälkeen päin voi alkaa miettiä oliko se kaikki ikävä ja ettei vuoden aikana voi käydä treffeillä oikeesti sen arvosta...

Mutta mitään ei saa katua! Elämä opettaa ja kaikki virheet on todellakin sen arvosta, että jatkossa tietää paremmin!

Tässä vielä kuvia tältä keväältä! :)

Eilen oli kuuma ja käytiin rannalla ja uimassa! 

Nyt kun on päässyt takasin vanhoihin mittoihin niin kyllä huomaa,

 kuinka pullukka olinkaan vuosi sitten jenkeistä palatessa!

Tänään sitten käytiin ystäväni Adan kanssa keskellä koeviikko vähän rentoutumassa 

Aussie barin terassilla! Ada oli vaihdossa Kanadassa ja oli siellä just pariviikkoo 

moikkaamassa Kanadalaista poikaystäväänsä :)

Oon siirtynyt nyt taas kokonaan pyöräilyyn ja harvemmin enää tulee bussia käytettyä! 

Ollaan myös käyty jo piknikeilläkin, viime viikonloppuna oli just Ainon synttäripiknik Disneyn prinsessat -teemalla!

Ja grillikausi on avattu!

Keväällä tuli käytyä myös muutaman kerran Tapparan peleissä!

  Ja juhlimassa!

Kirjotin enkun jo tänä keväänä ja sain siitä E:n!! :)

Ja taas baarissa..

 Ja vielä pari kuvaa vanhojen tansseista!

Ja jatkoille menossa!

Home sweet home!

Voi hirvitys kun unohtu tää blogi nyt taas ihan kokonaan! On ollu ihan järkyttävä kiire nyt kotiin palattua ihan koko ajan!:D Piti tääkin postaus kirjotella jo 2 vk sit.

Eli nyt muistellaan n. kolmen viikon päähän.. Valmistujaisiin ja miedän Senior All-Night partyihin!

All-night partyista ei oo kovin hyviä ja julkasukelposia kuvia ollenkaan...mutta kivaa siä oli! Siellä oli paljon ruokaa, pomppulinnoja, pelinurkka, leffoja ja
hypnotisointi show!
Mä pääsin hypnotisoitavien joukkoon ja täytyy kyllä oikeesti sanoo että mitä hittoo! Mähän oon ollu niitä ihmisiä, jotka ei oikee usko tollaseen,
mutta nyt kun sen on ite kokenu..se kyllä on totta! Mä luulin ennen, et hypnoosi on joku transsi-tyylinen tila, mutta hypnoosi on paljon enemmän
tiedostava tila, kun normaali tietoisuus! Hypnoosi on siis toisen alitajunnan hallintaa, mutta hypnotisoiduks ei voi tulla ellei sitä ite oikeesti halua.
Se vaatii keskittymistä ja sitä että teet oikeesti kaiken mitä ne sanoo.
Se oli oikeesti tosi hämärää, mä siis tiedostin koko ajan mitä tapahtuu, eikä musta silleen tuntunu et oisin ollu jotenkin hypnotisoitu, mutta kuitenkin tein koko
ajan kaikkee mitä ne sano, vaikka yritin tavallaan olla tekemättä. Esim. kun ne pisti meidän "nukkuun" silmät vaan meni kii ja pää nuokahti,
mutta tiesin koko ajan olevani siinä ja vaikka musta koko ajan tuntu, et voisin vaan avata silmät koska vaan, en sitä kuitenkaan jotenki voinu tehä!
Ja kun ne alko puhuun et tää huone kylmenee ja kylmenee ja kylmenee nii mulle tuli oikeesti kylmä ja olin ihan jäässä ja yhessä vaiheessa leikittiin vyöllä
ja mä näin koko ajan et siinä on vyö mun edessä ja tiedostin että se on vyö, ihan koko ajan, mutta sitten ne 'muutti' sen käärmeeks ja silti mä tiesin et se on vyö
mut jotenki musta tuntu et se on käärme ja olin ihan varma et siinä on käärme vaikka vyön koko ajan näin!

Eli oli aika hämärää! Varmaan teistäkään ei joku tuu tota uskoon, en mäkään uskois, ellen ite ois kokenu!!

Jessica heitti mut sitten kotiin puol 6 aamulla, mutta jäätiin vielä jutteleen pariks tuntia autoon meidän pihaan ja katteltiin kun tuli valosaa :)
Oli niin ihanaa, kun pysty sanoon Jessicalle heipat hymysuin ja hyvällä fiiliksellä ilman mitään itkuja, koska me tiedetään, että tullaan vielä näkemään!

En menny siis ollenkaan tossa sit nukkumaan, ennenku mun lento lähti 16:50 enkä siis nukkunu siinä reiluun 30 tuntiin :D

Mutta sitten case mun kotimatka!! Voi että ei sujunu ihan niinku elokuvissa haha:D 

Lähdin siis Salt Lake Cityn lentokentältä kotiin, jonne oli on siis se 3h ajomatka. Just ennen lähtöö kotona tein hätäpäätöksen ku kaikki mun laukut

oli nii ylipainosia, että 2 laukun sijaa tsekkaan 3 laukkua ruumaan! Huhhuh:D No äkkiä siinä sit purin ja pakkailin uusiks joten lähtö myöhästy n. 15 min.

Onneks ei ollu ihan mikään palava kiire, mutta matkaan meni vieläkin aikaa kun halusin pysähtyä ostaan vielä viimeset karkkituliaiset suomeen, nyt kun siellä laukuissa

olikin vielä vähän tilaa. No sekin vei sit vähän aikaa, mut vieläkään ei ollu kiire, joten matkan varrella pysähdyttiin syömään, jossa huomaamatta menikin

 vähän enemmän aikaa kun piti ja sit alko tuleen jo kiirekin! Loppujen lopuks oltiin kentällä perillä ja check-inin jouduin tekeen semmosella automaatilla, 

ja sit meneen drop off mun matkalaukut. No Check-inissä ei vielä mitää ongelmaa, mutta laukkujen jätössä herra tiskin takana sano mun olevan 3 minuuttia myöhässä.

Olin sit et nii..? Ja hän toisti, olen 3 minuuttia myöhässä, hän ei voi tehdä enää mitään. Nonii sillälailla:D Hän vei mut sit jonku korkeemman heebon luo,

joka sit sai mun laukut viä sisään, MUTTA sit huomattiin et olikin menny vähän sählään.. olin bookannu 3 laukun sijaa vaan 2 laukkua, kun aattelin et mun pitää 

siihen laittaa vaan ylimääräset laukut. No tää rouva tiskin takana sano ettei voi asialle enää mitään, mä oon myöhässä. Siinä alko jo paniikki vähän iskee..

 Tai ei ny oikeesti, esitin vaan ja tirautin parit kyyneleet ja kas kummaa ku yhtäkkiä saivatki vielä sen mun viimesen laukun tsekattua! MUTTA, 

sitten mun kortti ei toiminukkaa.. Jes! No ihana host iskä sit makso sen mun puolesta (tottakai maksoin takasi) ja sit pitikin lähtee juokseen turvatarkastuksiin.

Heipat oli siis aika hätäset siinä kiireellä, halasin kaikki läpi ja itkeenkin kyllä aloin ja koko jonottamisen heiluttelin taakseni niille ja ne odotti siellä niin

kauan et ne näki et oon pääsy tarkastuksista läpi. Siittä loppumatkassa ei ollu mitään ongelmia ja pitkällä lennossa Salt Lake Cityst Pariisiin mulla kävi hiton hyvä tuuri!

Mun vieressä istuvan miehen se oma pikku näyttö ei toiminu kunnolla, joten hän vaihto paikkaa ja mä sain nukuttua siinä kahella penkillä vaakatasossa! 

Ja hyvin sainki nukuttua ja matka meni tosi nopeesti :)

Pariisissa olin pari tuntia ja sitten mun viimenen lento laskeutukin suomen kamaralle!

Lentokentällä mua ootteli äitin ja Mariuksen lisäks myös Essi ja Veke, ja kotona sit Iskä, Tomi, Ilari ja Sanja!
Iskä oli savustanu mulle lohta ja äitillä oli jo automatkalle hesasta kotiin mulle ruisleipää ja salmiakkia!

Kotona tässä nyt on melkein 3 viikkoo menny kans ihan järkyttävän nopeesti!! Heti seuraavana päivänä kotiin tulosta oli lähtö Ähtäriin Mariuksen siskon

ylppäreihin. Oli ihan järkyttävä kriisi silloin edellisenä iltana ku ei mitkään mun vaatteet mahtunu päälle, että mitä mä sinne juhliin oikeen puen!!

Loppujen lopuks sit nukuinki puolet niistäki pippaloista :D Muuten mun kesä on alkanu kavereiden kaa hengailulla, kesätöillä ja kaiken maailman muilla jutuilla!

Eli mukavasti on kotiuduttu koto-Suomeen! 

Ja kaiken lisäks:

Mun blogi oli avattu mun vuoden aikana yli 13 300 kertaa!! 

Alunperin aloin kirjotteleen tätä blogia lähinnä mummujen takia, koska ei elämää facebookista päässy seuraan, 

mutta ilmeisesti tätä innostu muutkin lukeen...KIITOS SIITÄ! :)