Isä olen täällä maailman toisella puolen,
Ja laulan pappadaduda pa pappa du dadappa!
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestäin huolen,
Ja laulan pappadaduda pa pappa du dadappa!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Home sweet home!

Voi hirvitys kun unohtu tää blogi nyt taas ihan kokonaan! On ollu ihan järkyttävä kiire nyt kotiin palattua ihan koko ajan!:D Piti tääkin postaus kirjotella jo 2 vk sit.

Eli nyt muistellaan n. kolmen viikon päähän.. Valmistujaisiin ja miedän Senior All-Night partyihin!







All-night partyista ei oo kovin hyviä ja julkasukelposia kuvia ollenkaan...mutta kivaa siä oli! Siellä oli paljon ruokaa, pomppulinnoja, pelinurkka, leffoja ja
hypnotisointi show!
Mä pääsin hypnotisoitavien joukkoon ja täytyy kyllä oikeesti sanoo että mitä hittoo! Mähän oon ollu niitä ihmisiä, jotka ei oikee usko tollaseen,
mutta nyt kun sen on ite kokenu..se kyllä on totta! Mä luulin ennen, et hypnoosi on joku transsi-tyylinen tila, mutta hypnoosi on paljon enemmän
tiedostava tila, kun normaali tietoisuus! Hypnoosi on siis toisen alitajunnan hallintaa, mutta hypnotisoiduks ei voi tulla ellei sitä ite oikeesti halua.
Se vaatii keskittymistä ja sitä että teet oikeesti kaiken mitä ne sanoo.
Se oli oikeesti tosi hämärää, mä siis tiedostin koko ajan mitä tapahtuu, eikä musta silleen tuntunu et oisin ollu jotenkin hypnotisoitu, mutta kuitenkin tein koko
ajan kaikkee mitä ne sano, vaikka yritin tavallaan olla tekemättä. Esim. kun ne pisti meidän "nukkuun" silmät vaan meni kii ja pää nuokahti,
mutta tiesin koko ajan olevani siinä ja vaikka musta koko ajan tuntu, et voisin vaan avata silmät koska vaan, en sitä kuitenkaan jotenki voinu tehä!
Ja kun ne alko puhuun et tää huone kylmenee ja kylmenee ja kylmenee nii mulle tuli oikeesti kylmä ja olin ihan jäässä ja yhessä vaiheessa leikittiin vyöllä
ja mä näin koko ajan et siinä on vyö mun edessä ja tiedostin että se on vyö, ihan koko ajan, mutta sitten ne 'muutti' sen käärmeeks ja silti mä tiesin et se on vyö
mut jotenki musta tuntu et se on käärme ja olin ihan varma et siinä on käärme vaikka vyön koko ajan näin!

Eli oli aika hämärää! Varmaan teistäkään ei joku tuu tota uskoon, en mäkään uskois, ellen ite ois kokenu!!

Jessica heitti mut sitten kotiin puol 6 aamulla, mutta jäätiin vielä jutteleen pariks tuntia autoon meidän pihaan ja katteltiin kun tuli valosaa :)
Oli niin ihanaa, kun pysty sanoon Jessicalle heipat hymysuin ja hyvällä fiiliksellä ilman mitään itkuja, koska me tiedetään, että tullaan vielä näkemään!

En menny siis ollenkaan tossa sit nukkumaan, ennenku mun lento lähti 16:50 enkä siis nukkunu siinä reiluun 30 tuntiin :D

Mutta sitten case mun kotimatka!! Voi että ei sujunu ihan niinku elokuvissa haha:D 
Lähdin siis Salt Lake Cityn lentokentältä kotiin, jonne oli on siis se 3h ajomatka. Just ennen lähtöö kotona tein hätäpäätöksen ku kaikki mun laukut
oli nii ylipainosia, että 2 laukun sijaa tsekkaan 3 laukkua ruumaan! Huhhuh:D No äkkiä siinä sit purin ja pakkailin uusiks joten lähtö myöhästy n. 15 min.
Onneks ei ollu ihan mikään palava kiire, mutta matkaan meni vieläkin aikaa kun halusin pysähtyä ostaan vielä viimeset karkkituliaiset suomeen, nyt kun siellä laukuissa
olikin vielä vähän tilaa. No sekin vei sit vähän aikaa, mut vieläkään ei ollu kiire, joten matkan varrella pysähdyttiin syömään, jossa huomaamatta menikin
 vähän enemmän aikaa kun piti ja sit alko tuleen jo kiirekin! Loppujen lopuks oltiin kentällä perillä ja check-inin jouduin tekeen semmosella automaatilla, 
ja sit meneen drop off mun matkalaukut. No Check-inissä ei vielä mitää ongelmaa, mutta laukkujen jätössä herra tiskin takana sano mun olevan 3 minuuttia myöhässä.
Olin sit et nii..? Ja hän toisti, olen 3 minuuttia myöhässä, hän ei voi tehdä enää mitään. Nonii sillälailla:D Hän vei mut sit jonku korkeemman heebon luo,
joka sit sai mun laukut viä sisään, MUTTA sit huomattiin et olikin menny vähän sählään.. olin bookannu 3 laukun sijaa vaan 2 laukkua, kun aattelin et mun pitää 
siihen laittaa vaan ylimääräset laukut. No tää rouva tiskin takana sano ettei voi asialle enää mitään, mä oon myöhässä. Siinä alko jo paniikki vähän iskee..
 Tai ei ny oikeesti, esitin vaan ja tirautin parit kyyneleet ja kas kummaa ku yhtäkkiä saivatki vielä sen mun viimesen laukun tsekattua! MUTTA, 
sitten mun kortti ei toiminukkaa.. Jes! No ihana host iskä sit makso sen mun puolesta (tottakai maksoin takasi) ja sit pitikin lähtee juokseen turvatarkastuksiin.
Heipat oli siis aika hätäset siinä kiireellä, halasin kaikki läpi ja itkeenkin kyllä aloin ja koko jonottamisen heiluttelin taakseni niille ja ne odotti siellä niin
kauan et ne näki et oon pääsy tarkastuksista läpi. Siittä loppumatkassa ei ollu mitään ongelmia ja pitkällä lennossa Salt Lake Cityst Pariisiin mulla kävi hiton hyvä tuuri!
Mun vieressä istuvan miehen se oma pikku näyttö ei toiminu kunnolla, joten hän vaihto paikkaa ja mä sain nukuttua siinä kahella penkillä vaakatasossa! 
Ja hyvin sainki nukuttua ja matka meni tosi nopeesti :)


Pariisissa olin pari tuntia ja sitten mun viimenen lento laskeutukin suomen kamaralle!
Lentokentällä mua ootteli äitin ja Mariuksen lisäks myös Essi ja Veke, ja kotona sit Iskä, Tomi, Ilari ja Sanja!
Iskä oli savustanu mulle lohta ja äitillä oli jo automatkalle hesasta kotiin mulle ruisleipää ja salmiakkia!


Kotona tässä nyt on melkein 3 viikkoo menny kans ihan järkyttävän nopeesti!! Heti seuraavana päivänä kotiin tulosta oli lähtö Ähtäriin Mariuksen siskon
ylppäreihin. Oli ihan järkyttävä kriisi silloin edellisenä iltana ku ei mitkään mun vaatteet mahtunu päälle, että mitä mä sinne juhliin oikeen puen!!
Loppujen lopuks sit nukuinki puolet niistäki pippaloista :D Muuten mun kesä on alkanu kavereiden kaa hengailulla, kesätöillä ja kaiken maailman muilla jutuilla!




Eli mukavasti on kotiuduttu koto-Suomeen! 
Ja kaiken lisäks:


Mun blogi oli avattu mun vuoden aikana yli 13 300 kertaa!! 
Alunperin aloin kirjotteleen tätä blogia lähinnä mummujen takia, koska ei elämää facebookista päässy seuraan, 
mutta ilmeisesti tätä innostu muutkin lukeen...KIITOS SIITÄ! :)