Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä, sen kaiken mitä niist on jäljellä..

Nyt vihdoin sain ostettua läppärin ittelleni, joten blogin päivitys jatkukoon!

Oon siis ehtinyt asustella USAn Idahossa nyt viikon verran ja kaikkea on jo tapahtunu! Välillä on ollu koti-ikävää, mutta onneks Äiti ja Marius on osannu tsempata mua hyvin!:) Ekat päivät meni nukkuessa jet lagia, mutta jo lauantaina mentiin veneileen! Wakeboarding, kneeboarding ja toobing HUIPPUA! lisäks olin ilmeisesti luonnonlahjakkuus, kun nää on hehkuttanu kaikille, että pääsin ensikertalaisena wakeboardille ja kneeboardille kumpaankin ylös ja pysyinkin siellä! :D Siinä menikin koko päivä ja kun illalla päästiin kotiin ei ollu vaikeuksia saada unta!

Sunnuntaina aamulla herättiinkin sitten kirkkoon. Onhan se omalla tavallaan ihan kivaa kerran viikossa saada laittautua ja pukeutua mekkoon, vaikka muuten se ei ihan hirveästi kiinnostaisi:) Iltapäivällä sain jo skypettää Mariukselle, joka helpotti ikävää ja sitten olikin familytime ja pelailtiin lautapeleja ja muuta kivaa! Jo toukokuussa tapaamani Todd ja hänen vaimo Alisha tulivat siis viikonlopuksi käymään! Mulla on yhteensä 10 host-sisarta, mutta heistä olen tavannut vasta 3, koska Katerinaa lukuunottamatta kaikki ovat jo aikuisia ja ovat levittäytyneet ympäri maailmaa Kaliforniasta Espanjaan.

Maanantaina käytiin koululla tekemässä mulle lukkarit. Olisin saanut valmistua, jos olisin ottanut tietyn määrän  tiettyjä aineita, mutta en siis valmistu, koska halusin ottaa kivoja aineita ja pitää kivaa! Kyllä sinne lukkariin pari matikkaa mahtu ihan omasta tahdosta ja paljon liikuntaa! ;)

Tiistaina käytiin nopeasti etsimässä mulle läppäriä, mutta ei vielä ehditty löytää Sitä Oikeaa ;) Illalla mentiin ilmeisesti johonkin tanssiasiin. Tai siis se oli enemmän nuorille sellanen kirkon ulkoilmadisko :D Tutustuin paljon uusiin ihmisiin ja mulla oli tosi hauskaa!

Eilen siis käytiin Idaho Fallsissa, kun pikku Blackfootista ei mulle sitä konetta löytyny, mut siellähän Se Oikea sitten sattui kohdalle! :D Sitten pitikin kiirehtiä kotiin viemään Kat näytelmäharjotuksiin, niinkuin jokainen arkipäivä tähän mennessä ja suunnattiin Cherien, mun host-äitin kanssa Mother&Daughter partyihin, eli mentiin eka syömään ja porukalla keilaamaan. Aluks olin johdossa hyvä vauhtia, mutta sitten onni kääntyi ja hävisin koko pelin :D

Matka tänne sujui ihan hyvin. Keskiviikko-aamuna herättiin aikasin ja lennähdettiin yhdessä Mariuksen kaa Pariisiin. Helsingissä piti sanoa rakkaalle äitille heipat ja heti tirahti pari kyyneltä..Onneks siinä vaiheessa oli vielä Marius lohduttamassa<3 Pariisissa vietiin eka laukut hotellille ja sitten suunnattiin keskustaan! Käytiin ensiksi Notre Damella ja siitä matka jatkui etsimään Louvrea ja lasipyramidia. Siinä matkalla ehdittiin käydä syömässäkin:)

Notre Dame

Louvre

Lasipyramidin jälkeen matka jatkui kohti Eiffel-tornia, joka olikin sitten aivan upea. Harmi, ettei uskallettu jäädä sinne odottelemaan hämärää näkemään sitä valaistuna, koska ei haluttu ottaa riskiä että ei jostain syystä päästäkkään hotellille enää ja missataan lennot! Asusteltiin siis lentokenttähotellissa kaukana keskustasta.

Pakollisten 'Suudelma Eiffel-tornin alla' -kuvien jälkeen alettiin hipsiä kohti metroasemaa, mutta matkalla kohdatiin pilakuvapiirtäjä, jolla oli tosi hieno mallikuva kädessään. Marius olisi jatkanut vaan matkaa, mutta mä halusin hauskan muiston Pariisista! No hauska muisto siitä todellakin tuli, sillä tingittyämme kovan hinnan alas, loppujen lopuksi piirros joka saatiin oli kuin pikkulapsen töherrys :D Vaikka sillä hetkellä ketuttikin, nyt naurattaa jo kunnolla!:D Sitten hipsittiin sinne metroasemalle ja hurautettiin metrolla lähimmäksi hotellille vievän junan pysäkkiä, mutta sitä etsiessä eksyttiin hieman ja yritettiin kartan kanssa suunnistaa ja välillä kysyttiin apuakin ja ties mille huora-kujillekkin välillä jouduttiin. :D Sitten löydettiin pysäkki ja päästiin onnellisesti takaisin hotellille aikalailla tasan klo 22! Taidettiin valvoa melkein koko yö keskutellessa ja muistellessa meidän ihanaa aikaa yhdessä ja välillä itkiessäkin.. Pahin oli kuitenkin, kun piti lentokentällä sanoa heipat ja mä rääyin siellä täyttä päätä..:( Onneks nähdään taas jo ihan pian <3