Huuda, huuda ilosta! Huuda, huuda vapaudesta ja huuda, huuda onnesta, ja sä voit poistuu hymyillen!! :)

Tässä nyt pika ilmoituspostaus.. En oo sitä täällä blogissa julkisesti mainostanu, mutta en oo siis ollut täysin tyytyväinen isäntäperheeseeni koko vuonna,

muistelen kun jo heti pari viikkoa tänne tulon jälkeen valitin äitille Suomeen ja puhuin perheen vaihdosta, mutta äiti tsemppas mua jatkaan mun perheessä

vielä ainakin pari kuukautta, josko sen jälkeen kun oltais tutustuttu paremmin tilanne parantuis yms..myös Mariuksen joulunen visiitti piti mut siellä,

koska pelotti jos vaihtaisin perhettä, uus perhe ei välttämättä päästäiskään Mariusta tulemaan..

No kuukaudet vieri ja sopeuduin, mutta missään välissä en tuntenut itseäni niin sanotusti perheen jäseneksi, vaan kyseinen "koti" oli mulle vain paikka asua.

Moni asia ärsytti ja tuli myös aina sillon tällön host-äidin kanssa riideltyä, mutta ajattelin koko ajan että kai tää tästä..enää vähän aikaa jäljellä, et pääsee kotiin..

Joo, sitä määkin.. miks mä en vaan lähe kotiin jos koko ajan vaan haluan kotiin?? Kivaa oli aina vaan kun hengailin kavereiden kanssa, "kotona" ollessa 

en ollut onnellinen.. Me ei ikinä tehty perheenä oikeen mitään, ainakaan mitään kivaa, paitsi ne pari reissua,

mutta nekin muista syistä, ei siks että perhe haluis nimenomaan viedä mut jonnekkin ja esitellä paikkoja..

Perhe oli myös koko ajan tosi kiireinen, mä en aina mahtunut suunnitelmiin mukaan, paljon tuli vietettyä aikaa yksin kotona.. Myös host veljen lapset oli liiottelematta

 melkein joka ikinen päivä mummulassa hoidossa, ja se melu ja hälinä stressas paljon ja Justin (3,5v) tykkää tunkeutua mun ja Katerinan huoneeseen

sotkemaan ja rikkomaan meidän tavaroita.. Kyytejäkään en lähes koskaan mihinkään saanut ja varsinkin yleisurheilukauden alettua aina reeneistä piti 

joltain kaverilta kyyti kotiin kinuta...

Noh, viime sunnuntaina mulla tuli sitten mitta täyteen.. Älysin, että mitä hemmettiä mä vielä asun tälläsessä perheessä ja valitan joka päivä kavereille,

kuinka en tykkää mun perheestä.. oon kuitenkin tänne asti tullu, että miks hitossa mä tyydyn tähän kun en selvästikkään onnellinen.. Tein koko vuoteni

ehdottomasti parhaan päätöksen: MÄ LÄHDEN KUUSEEN TÄSTÄ PERHEESTÄ!

Maanantaina soitin sitten aluevalvojalleni, että mä haluan vaihtaa perhettä, niin pian kun mahdollista!! Mun perhe oli muutenkin tiistaina lähdössä South-Carolinaan

minne mä en ollu menossa mukaan ja olisin sit asunu viikon 'varaperheessä' yhen kaverini luona ja justiin kun ne oli heittäny mut sinne mun aluevalvoja soitti,

että sillä olis yks perhe jotka vois ehkä ottaa mut ja että mennään heti vielä samana ilta tapaamaan ne... ja ne oli AIVAN IHANIA!

Heti esittelyiden jälkeen ja kun oltiin juteltu hetki alettiin pelaan korttia ja oli tosi hauskaa ja meillä synkkas heti niin hyvin, että olin molemmin puolin

sanomattakin selvää, että sinne mä muutan! Sovittiin et muuttasin jo heti seuraavana päivä, eli eilen :)

Nyt mulla on siis vanhempien lisäks 3 veljee ja sisko. Pikkusisko on 7luokalla, nuorin veli on sophomore koulussa, seuraava veli on 19, valmistu 

viime vuonna eli on nyt collegessa freshmani, ja sit vanhin veli on jo naimisissa ja lapsi, enkä niitä siis vielä tavannu :) Nuorin pojista, jonka tiesin jo siis 

koulusta, on kevyesti henkisesti kehitysvammanen, mut tosi ihana ja haluaa auttaa mua koko ajan kaikessa ja nää kaikki JA MINÄ VARSINKIN 

ollaan nii innoissamme tästä :) Sain mitä hain: ihanan, rakastavan PERHEEN, en vaan paikkaa missä asua..:)

Mulla oli suunnitelmissa jo heti eilen käydä hakeen mun kamat Turpineilta, mutta kesken meidän ihanan tyttöjen päivän Pocatellossa, Dave (aluevalvoja) soitti, 

että en saa hakee kamojani, ennenku Turpinit tulee takasin S-Carolinasta, ja että Cherie aikoo soittaa Jonathanille, joka jäi siis kotiin, ettei se 

saa päästää mua sisään.. :D No mitähän hemmettiä.. ei siinä, viikko pitää pärjätä niillä kamoilla, jotka viikoks Ogdeneille pakkasinkin.. 

Taitaa Cherie olla vähän loukkaantunu.. mä en oo niille puhunu mitään,  Dave sano etten mainitsis niille mitään ennen ku ne lähtee 

ja sen jälkeen se on siis vaan ollu niihin yhteydessä..

Että sellasta.. Eli älkää enää pistäkö mitään postia tai mitään mulle vanhaan osotteeseen!! 

En tässä viitti uutta julkisesti alkaa jakamaan, jos tarttette sitä niin kysykää :) 

No meidän eilinen tyttöjen päivä olikin sit tuttuun tapaan ihan mahtava! Ei ollu koulua, kun koko osavaltion Junioreilla oli sellanen koe, 

joka tehdään kaikkialla maassa, ja vaan Juniorit siis meni kouluun :) Lähdettiin ajeleen Pocatelloon, ja ensimmäinen stoppi olikin totta kai Starbucks!

Sen jälkeen ajeltiin ostarille, missä meillä oli pari paikkaa missä oltais käyty, tää ei siis ollu mikään shoppailureissu, nii ei tietenkää poikettu reitiltä

mihinkään muihin kauppoihin! :D Mentiin eka Claire'siin, josta mun oli tarkotus ettiä jotain korua Promiin, mutta sen sijaan löydettiin ihanat sormukset,

jotka oltiin siis suunniteltu ostavamme! Tommonen ihana ja yksinkertanen "forever knot", jolla tuun aina muistaan mun vaihto vuoden parhaat kaverit! <3

Sitten suunnattiin Walmarttiin jossa mun ostoslistalla oli läppärireppu ja Luisalla vähän tuliaisia..se lähtee jo tasan viikon päästä!!:( 

Sieltä lähettiinkin sitten ajeleen meidän reissun pääpaikkaan, Sushi Familyyn, eli mun tän alueen lemppari sushiravintolaan! 

Herkuttelun jälkeen mentiin vielä Blackfootiin takas päästyämme Rupe'siin jälkkärille! :)

Oltiin sovittu, että meen sinne uuteen perheeseen n. 5 aikaan, mutta kello ei vielä niin paljon ollu, joten mentiin vielä hetkeks Jessicalle hengaileen :)

Jessica ja Luisa autto mua sit kantaa kamat sisään autosta, kun menin uuteen perheeseen ja sitten ne jäikin siitä vielä meille hengaileen! Asun siis ihan Jessican lähellä!!

Nyt on siis kaikki ihan mahtavasti, ainoo mikä vähän hermostuttaa on tosiaan se tavaroiden hakeminen silloin ens tiistaina, että jos Cherie on ihan raivona..

Katerinaa tulee kyllä ikävä, se on myönnettävä, mutta nyt mulla on asiat paljon paremmin, ja tytöt sano eilen, että oon heti paljon onnellisemman olonen! :)